5 months behind
Last ten days consist mostly of bad luck. There was arctic bird migration but I had no time for birding. Some Jaegers, Black Terns, Brant Geese and Broad-billed Sandpipers were seen, but I was in the wrong place at the wrong time, when I had some time for birding. I should have listened to my intuition – I should have used more time at the lake Vesijärvi which is the most diverse birding site.
I had plenty of luck though when I took my first trip searching for Grey Partridge. I started exactly at the same spot as I did in the birding year 2013 – the same place I finally saw the bird after cycling hundreds of kilometres. I played the tape – dogs were barking at the nearby house, so I moved 100 metres further. Soon two Grey Partridges started to make noise at the spot I played the tape. That was easy!
It’s time to take a look at the bird list after five months of challenge to see 200 bird species spontaneously
If you see 200 species in five months, you know it will be a very good year. In the year 2013 I reached that point – 195 species of them spontaneously. Now I have only 174, but I will get seven more for sure in a week or so.
Tundra Swan and Greylag Goose were misses, but I have new chances in the autumn. I also have lot to do with waders and birds of prey. There are only small amount of easy species in the autumn.
I pedalled 1800 km in five months. In the year 2103 the amount for five months was 2300 km. Back then I worked at home and I was biking only for birds. Nowadays I have to pedal longer distance to work and I ride a lot in urban areas.
Viimeiseen kymmeneen päivään sisältyy epäonnea, mutta hitusen tuuriakin. Hyviä muuttokelejä valui ohi kun jouduin hoitelemaan työ- ja kotiasioita. Kihuja, mustatiiroja, sepelhanhia ja jänkäsirriäisiä oli liikkeellä, mutta olin aina väärässä paikassa. Olisi pitänyt luottaa enemmän intuitioon – käytännössä olisi pitänyt viettää enemmän aikaa Vesijärvellä, joka on monipuolisin paikka. Opin myös kantapään kautta, että sähköpyörän ketjuja ei kannata pyöräyttää sijoiltaan keskellä metsää. Hyttyset olivat juuri ilmaantuneet kuusikoihin ja jouduin taluttamaan pyörää hikisenä pari kilometriä, kunnes maatilalta löytyi vanha papparainen, jonka kanssa saimme ketjut takaisin vasaran ja taltan kanssa.
Ensimmäiseen peltopyyn etsintäreissuun liittyi rutkasti onnea. Aloitin etsimisen samasta paikasta kuin ekopinnavuonna 2013 (jolloin itse asiassa viimeksi havaitsin peltopyyn). Ajelin iltahämärässä Orimattilan Haikulan pelloille ja soitin pätkän atrappia lupaavan näköisellä kesantopellolla. Koirat haukkuivat viereisessä talossa, joten siirryin sata metriä eteenpäin. Hetken kuluttua kaksi peltopyytä alkoi äänneellä juuri siinä paikassa, jossa soitin hetkeä aikasemmin atrappia. Olipa helppoa, kerrankin. Vuonna 2013 peltopyykilometrejä kertyi toista sataa. Nyt kilometrejä kertyi vain kymmenen. Kokemuksesta on hyötyä.
Muutamana iltana yritin staijata kahlaajamuuttoa, mutta tundrakurmitsat, punakuirit ja isosirrit menivät jälleen kerran myötätuulessa yli korkealta ja kovaa.
Viiden kuukauden jälkeen on hyvä katsoa missä mennään 200 spontaanin lajin tavoittelussa
Jos havaitsee Päijät-Hämeessä 200 lajia toukokuun loppuun mennessä, tiedossa on hyvä pinnavuosi. Ekopinnavuonna 2013 sain toukokuun loppuun mennessä 200 lajia kasaan – niistä 195 spontaanisti löydettynä. Kuun vaihteen jälkeen lajeja tippuu yleensä lisää, mutta toukokuun loppu on silti yleisesti hyvä mittari. Nyt spontaanien havaintojen listalla on 174 lajia, eli parikymmentä lajia vähemmän. Tänä vuonna useita lajeja siirtyy kesäkuun puolelle, koska en ole ehtinyt käydä oikeanlaisilla lintupaikoilla. Muun muassa luhtahuitti, kehrääjä, kangaskiuru, viitasirkkalintu, idänuunilintu, pikkulepinkäinen ja peltosirkku hoitunevat lähiaikoina.
Kevään pahimpia missejä olivat pikkujoutsen ja merihanhi. Pikkujoutsen olisi ollut ihan helppo laji 30 km päässä kotoa, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt lähteä pitemmälle pyöräreissulle ajoissa. Kummatkin lajit ovat ihan mahdollisia havaita syksylläkin spontaanisti, mutta siihen tarvitaan aikaa ja onneakin.
Syksylle näyttäisi jäävän kaikki paremmat petolinnut muuttohaukkaa lukuunottamatta. Jopa ampuhaukka puuttu vielä listaltani! Kahlaajien kanssa on sama tilanne. Karikukko lienee paras kalaajahavainto.
Toisaalta on ihan mukavaa, että jokaiselle kuukaudelle riittää tekemistä. Jos olisi aikaa, en olisi huolissani lainkaan, mutta nykyään kotityöt vaativat enemmän aikaa kuin ennen. Lisäksi olen yhden viikon ulkomailla syksyllä parhaimpaan muuttoaikaan sekä koko marraskuun, joka tosin ei ole tuotteliainta aikaa. Paljon joutuu tehdä töitä, sillä syksyllä on tiedossa vain kourallinen helppoja lajeja.
Pyöräilykilometrejä kertyi viiden kuukauden aikana 1800 km ja kävelyä ehkä pari sataa kilometriä (koiran ulkoilutuslenkkejä). Vuonna 2013 pyöräilyä kertyi toukokuun loppuun mennessä 2300 km. Luvut eivät ole ihan vertailukelpoisia, sillä työmatkani on nykyään huomattavasti pitempi. Tänä vuonna lukuun sisältyy myös paljon pyöräilyä kaupunkialueella. Vuonna 2013 tein töitä kotona ja suurin osa kilometreistä taittui paremmassa biotoopissa ja tein enemmän täsmäretkiä.