Summer is coming

Last week I used all my spare time for birding. On Tuesday May 14th I found a Bluethroat in my patch. What a relief, I did’t have to look the bird from hard places. I also heard a Grasshopper Warbler at the same spot. 

In the mornings I rode to Lake Vesijärvi to check if there’s any arctic waterfowl. On may 15th there was around 200 Long-tailed Ducks.

I had reserved Airbnb-cottage for the weekend from Vääksy, Asikkala – 36 km ride from home. Vääksy is the best place to see arctic waterfowl and the missing species – Velvet Scoter, Greater Scaup, Red-necked Phalarope and so on.

On Saturday I managed to find Ruddy Turnstone (not in my 200 easiest list), Velvet Scoter and Greater Scaup from the lake Vesijärvi. In nearby Salonsaari island I found Eurasian Golden Oriole and two White-backed woodpeckers, again! In Vesivehmaa I spotted Long-eared Owl in beautiful evening sun.

On Sunday I saw two flocks of Red-necked Phalaropes – very good sighting! The climatic moment of the week was the lifebird sighting – two White-winged Terns appeared to the lake. The terns stayed in the lake for two hours and many twitchers came to see them.


Viime viikolla retkeilin jo melko paljon ja aina kun siihen oli vain mahdollisuuksia. Onhan nyt vuoden paras lintuaika.

Tiistaina 14.5. löysin iltaretkeilyllä kotikulmilta sinirinnan – iso helpotus, että en joutunut lähtemään komppailemaan hankaliin paikkoihin. Samoilta sijoilta kuulin kevään ensimmäisen pensassirkkalinnun. En olekaan koskaan kuullut näin aikaista pensassirkkalintua.

Aamuisin kävin Vesijärven rannassa tarkistamassa järven selän. Ke 15.5. siellä näkyikin jo yli 200 allia.

Olin varannut viikonlopuksi majoituksen Asikkalan Vääksyyn Airbnb:stä jo aikaisin keväällä, jolloin päätin pyhittää paikallisen linturalliviikonlopun arktikan ynnä muun staijaamiseen Vääksyn kanavan lintutornissa. Arvailuni osui nappiin. Viikonloppu osoittautui todella hyväksi lintuajaksi.

Perjantai-iltana ajelin pyörällä hissukseen Vääksyyn. Järvellä oli kamala väreily ja paikalliset nuoret juhlivat kovaäänisesti helteisessä illassa. Käväisin auringon laskettua Hillilän pelloilla etsimässä sarvipöllöjä ja suopöllöjä, mutta en nähnyt juuri mitään.

Lauantaiaamuna olin Kanavanniemen lintutornissa jo 04.30. Oli todella kaunista – tyyni järvi, lehtokertut lauloivat. Alkajaisiksi löysin Kajaankalliolta karikukon – kolmas laji tänä vuonna jota en ole laskenut helpoimman 200 lajin joukkoon. Lintu teki katoamistempun aika pian löytämisen jälkeen. Torniin raahautui myös Mika Selin ja Jorma Rautama sekä vähitellen ensimmäisiä rallijoukkueita. Vuodenpinnoiksi löytyi selältä komea 21 pilkkasiiven parvi ja pari lapasotkaa. 

Väreily alkoi haitata klo 10 maissa ja lähdin aamupäivän pyöräilylle Salonsaareen. Oli aivan valloittvan hieno kesäpäivä. Punavarpuset, sirittäjät ja tiltaltit lauloivat. Ensimmäinen viitakerttunenkin lauloi jo. Venäjänniemellä näin valkoselkätikkakoiraan ja paluumatkalla vielä naaraankin – uskomaton tuurini valkoselkätikkojen kanssa jatkuu! Vesansalossa kuulin kevään ensimmäisen kuhankeittäjän – tämäkin oli itselleni aikaisin havainto lajista.

Illalla kuulin Rantakulmalla tiltaltin, joka lauloi pääosin idäntiltaltin laulua ja välillä vaihtoi perinteiseen tiltaltin lauluun. Lintu reagoi idäntiltalttiatrappiin tulemalla aivan lähelle, mutta se jäi piileskelemään heinikkoon. En ehtinyt saada kuvaa saati nähdä tuntomerkkejä, ennen kuin se lensi takaisin hetteikön toiselle puolelle tavoittamattomiin.

Kevätilta Vesivehmaalla oli niin kaunis kuin nimi antaa olettaa. Yölaulajia ei ollut äänessä mutta sain vuodariksi sarvipöllön, joka saalisteli upeasti ilta-auringossa niityn päällä.

Sunnuntai-aamuna saavuin Kanavanniemen tornille auringonnousun aikaan. Mika ja Jorma olivat jo paikalla ja Hyvärisen Isto saapui myös pian. Sää oli edellispäivää tyynempi ja ilma oli keltaisena kuusen siitepölystä. Arktisia vesilintuja oli järvellä edellispäivää vähemmän. Ralliporukoita kävi kääntymässä tornilla, mutta Kajaanselkä ei tarjonnut juurikaan lisää uusia lajeja. Mika staijasi sinnikkäästi ja onnistui löytämään kaksi vesipääskyparvea muutolta – erittäin hyvä vuodenpinna jälleen. Mika lähti pitämään lyhyen tauon ja mainitsi mennessään ”huutakaan jos jotain näkyy”. Jorma ja Isto näyttivät myös pitävän taukoa, joten staijasin intensiivisesti selälle. Kohta putkeen osui tumman harmaa tiira melko lähellä. ”Mu mu mustatiira! Eikun valkosiipitiira!, huusin” Mika, joka on staijannut Vääksyssä vuosia ja haaveillut valkosiipitiiran löytämisestä oli salamana paikalla, sai myös linnun putkeen ja löysi pian toisen yksilön. Nautimme ja herkuttelimme kun saimme katsella kahta upeaa harvinaisuutta todella hyvässä valossa. Linnut olivat paikalla pari tuntia, mutta ne siirtyivät vähitellen kauemmaksi väreilyyn. Paikalle ehti joukko paikallisia harrastajia ja linnut löytyivät selältä yllättävän hyvin. Upea päätös viikonlopulle!